”Metsä poikiaan suojelee.”
Kun tavan urbaani ihmislapsi on katsonut pari jaksoa Survivormäniä ja Mowglin, niin hänelle tulee kaipuu luonnon helmaan – vouhottamaan eränkävijätaidoillaan. Sitä lähdetään sitten pienellä porukalla nauttimaan luonnonrauhasta, luonnon ehdoilla.
Mukaan pakataan mahdollisimman vähän, koska metsä on täynnä asumistarpeita ja ennen kaikkea proteiinitäyteläistä ravintoa. Ensin ajetaan auto summittaisesti johonkin korpeen ilman karttaa ja suuntavaistoa, koska halutaan elää aidosti luonnossa. Hiekkatieltä lähdetään sitten tarpomaan johonkin päin umpikairaa.
Ensimmäiseksi suunnitelmaan tulee muutos kannettavan tavaran suhteen. Päätetään jättää aggregaatti eli Markun isän 80-luvun neljänkannettava voimakone jollekin mättäälle. Ensin Markku kuitenkin hakkaa kirveensä paskaksi irrottaessaan laitteen tankin. Sytytysnestettä kun saatetaan tarvita. Näin ryhmä soveltaa jo ensimmäisen kerran nokkeluuttaan äkkiä eteen tulleessa ongelmassa. Bensa on kuitenkin edelleenkin Arton Hondan peräkontissa.
Parin tunnin kuluttua saavutaan jonkin erämaalammen rannalle. Tehdään työnjako, kuten partiossa ikään. Markku suuntii sijainnin. Arto rakentaa väliaikaisen laavun ja Göteborgin serkku Jan tekee polttopuita.
Tunnin päästä Markku ei ole löytänyt aurinkoa pilviseltä taivaalta. Puiden eteläpuolelle asettuvia muurahaismättäitä ei löydy, kuten ei keittiön pöydälle jäänyttä kompassiakaan. Istahdetaan laavulle eli muutaman kasatun männynoksan päälle ja tarkistetaan reppujen kollektiivinen ruoka-anti. Jo ennen maastoon lähtöä on tietenkin sovittu, että matkaan pakataan varalta tarpeellisia asioita. Kantamuksista löytyykin kaikkea hyödyllistä, kuten makuualusta, taskulamppu ja kaikenlaista ravintoa. Göteborgin serkun repussa on mikropopkornia ja Kimble.
Ennen ateriaa ja sen jälkeenkin yritetään sytyttää Janin keräämä läpimärkä tervaskannon rääpäle. Onneksi nerokas kolmikko pystyy hädän tullen syömään eväänsä kylmänäkin. Yö on kuitenkin las-keutumassa ja se on loppusyksystä ankara. Jan ehdottaa riisuutumista alasti, jolloin saataisiin etua toisten ruumiinlämmöistä. Arto kuitenkin pystyttää ennemmin teltan.
Iltanuotiolla ja yhteislaulun lomassa juotavaksi tarkoitettu litran viinapullo tulee nyt tarpeeseen – lämmikkeeksi. Niinpä Göteborgin serkku kaataa sen märälle kannolle sytytysnesteeksi. Jälleen erämiehet osaavat soveltaa ja Janin silmäkulman turvotukseen auttaa märkä sammal.
Onneksi jokaisella on vähintään yksi kännykkä mukanaan. Arton hampaat kalisevat vähiten, joten hän soittaa. Markku ja Jan aprikoivat, että mihin pelastushelikopteri voisi laskeutua. Päätetään ilmoittaa sijainniksi se parkkipaikka, mihin autokin jätetiin. Ympyrää tässä on kuitenkin kierretty.