“mielenköyhiä ja paskahousuja”
En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska siihen on syy. Olen tehnyt tieteellistä tutkimusta siitä, kuinka ihmiset reagoivat yllättäviin ärsykkeisiin. Empiiriseen tutkimukseeni kuuluvat mm. äkkikorttitemput vastaantulijoille ja korkeaääniset, satunnaisen sanan kiljahdukset bussissa tai jossakin muussa suljetussa tilassa.
Kirjoitin lääkäreilleni kirjeen, jossa kerroin lopettavani seinään kaikkien minulle mahdollisesti määrättyjen tai joskus määrättävien psyykelääkkeiden syömisen. Syytä moiseen en osannut humalassa kertoa. Saatoin myös uhata tuplaavani annokseni. Hankala sanoa. Joku päivä vielä sijoitan postimerkkeihin ja lähetän tuon kirjeen. (mainio uusi satunnaissana kiljuttavaksi metrossa: postimerkki)
Otteeni todellisuuteen alkoi lipsua tuossa marraskuun tietämillä. Tuolloin huomasin, että televisiosta ja internetistä tuli paljon korona-aiheisia ohjelmia. Yllättäen suuri osa naapureistani oli kirurgeja, jotka kasvomaskiensa suojista tervehtivät minua sanomalla ”korona”. Lisäksi löysin ostamiani kasvomaskeja ulosteestani. Ihan sama niille maskeille. Mutta kyseisen materiaalin tutkiminen oli mielestäni epätavallista.
Pandemia sai minut otteeseensa koskematta. Vaikka olen onnistunut huijaamaan virusta erilaisilla suojatoimenpiteillä, niin pääni hajosi alituiseen vaarasta jankkaamiseen ja varsinaiseen uhkaan. Enkä ole varmastikaan ainut. Jos uhrilukuihin laskettaisiin mukaan ”hulluksi tulleet” niin Suomi pomppaisi tilastoissa muiden maiden tasolle.
Viimeistään silloin tajusin itsekin psyykkisen luhistumiseni, kun kuulin muka jostakin rokotteesta. Vääristynyt mieleni väitti minulle, että vitsaukseen on jo keksitty rokote. Mutta sen jakelua hidastaa plutokratia ja politikointi! Joku roti! Kiljumiset yleisillä paikoilla ymmärtää. Oman paskan tonkiminen on mahdollista. Mutta väitetty rokotteella keplottelu menee jo niin paljon yli hilseen, että minun tässä on pakko olla se hullu!