“Minä kyllä tykkään”
Tämä on ensimmäinen levyarvosteluni, koska en viitsinyt kirjoittaa Megadethin Dystopia-albumista elokuva-arvosteluakaan. Kyseessä on siis yhtyeen 15. levy. Ja siihen seis! ”Yhtye tekee kolmenkymmenen vuoden uran jälkeen parhaan levynsä?” Kyllä vaan, oletettu kysyjä! ”Taidat vaan haluta, että muumiosoittajat olisi väsänneet hyvän levyn?” No, taidat vaan itkeä alasti Stigasi selässä kylmässä suihkussa?
Vanhasta heavy-jäärästä on kiva, ettei kaikki suosikkilevyt ole kaukaa viime vuosisadan loppupuolelta. Mutta tämä albumi voi olla myös kaikista huonoin. Siis jos kaikki käännetään toisinpäin ja arvostellaan kaikki surkeat levyt parhaiksi ja päinvastoin. Niin onpas tässä sitten lattea tuotos! Ei. Kyllä tämä ohjus hyökkäisi silti kärkeen.
Kuuntelen tätä taideteosta paljon kävellessäni, joten en tiedä eri biisien nimiä. Sanoista en tajua senkään vertaa. Mutta moinen ei haittaa, koska pääjehu Mustainen soitto ja sävelöinti puhuu sitä omaa sanomaansa, mitä mies on aina kailottanut. Loureinon kitararytmitys on jatkuvasti paskat housuun -astetta. Adlerin rummut aiheuttaa miellyttävää päännykimistä. Ja missä se Ellefson luuraa? No siellähän se hakkaa bassollaan sitä uutta pulssia kuulijalle, niinkuin on tehnyt jo yli 30 vuotta!
Dystopia-albumi antaa ihmisen hengittää, koska siinä on kappaleiden välissä parin sekunnin tauot. Siinä vetaistaan keuhkot puolilleen ja sitten hopulla riennetään taas ajamaan maailman tiukinta heavymetallia! Jos minulla henkihieverissäni olisi voimia kävellä sata metriä, niin tämä teos korvissani möykäten kömyäisin varmaan kymmenen kilsaa. Soitto kestää 47 minuuttia. Ja aina on olemassa vaara, että herra Mustaine kuulisi jostain minun lopettaneen lenkkini sen ja sen biisin kohdalla. Ja sitten se tulisi kysymään, että miksi.
Alati kuuntelemalla paraneva mestariteos ansaitsee paikkansa metallihistoriassa. Minä koitan osallistua mahdollisimman paljon ko. julkaisun ylentämiseen. Hankalahan näitä on laittaa paremmuusjärjestykseen, etenkin kun sitä ei koita edes tehdä. Julistan vuonna 2016 ilmestyneen Megadethin Dystopia-albumin vuosikymmenensä parhaaksi levyksi ja länttään sille 6/5 tähteä. Beatles oli kans hyvä. Mutta kuunnelkaapa tätä!