“mielenköyhiä ja paskahousuja”

En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska siihen on syy. Olen tehnyt tieteellistä tutkimusta siitä, kuinka ihmiset reagoivat yllättäviin ärsykkeisiin. Empiiriseen tutkimukseeni kuuluvat mm. äkkikorttitemput vastaantulijoille ja korkeaääniset, satunnaisen sanan kiljahdukset bussissa tai jossakin muussa suljetussa tilassa.

Kirjoitin lääkäreilleni kirjeen, jossa kerroin lopettavani seinään kaikkien minulle mahdollisesti määrättyjen tai joskus määrättävien psyykelääkkeiden syömisen. Syytä moiseen en osannut humalassa kertoa. Saatoin myös uhata tuplaavani annokseni. Hankala sanoa. Joku päivä vielä sijoitan postimerkkeihin ja lähetän tuon kirjeen. (mainio uusi satunnaissana kiljuttavaksi metrossa: postimerkki)

Otteeni todellisuuteen alkoi lipsua tuossa marraskuun tietämillä. Tuolloin huomasin, että televisiosta ja internetistä tuli paljon korona-aiheisia ohjelmia. Yllättäen suuri osa naapureistani oli kirurgeja, jotka kasvomaskiensa suojista tervehtivät minua sanomalla ”korona”. Lisäksi löysin ostamiani kasvomaskeja ulosteestani. Ihan sama niille maskeille. Mutta kyseisen materiaalin tutkiminen oli mielestäni epätavallista.

Pandemia sai minut otteeseensa koskematta. Vaikka olen onnistunut huijaamaan virusta erilaisilla suojatoimenpiteillä, niin pääni hajosi alituiseen vaarasta jankkaamiseen ja varsinaiseen uhkaan. Enkä ole varmastikaan ainut. Jos uhrilukuihin laskettaisiin mukaan ”hulluksi tulleet” niin Suomi pomppaisi tilastoissa muiden maiden tasolle.

Viimeistään silloin tajusin itsekin psyykkisen luhistumiseni, kun kuulin muka jostakin rokotteesta. Vääristynyt mieleni väitti minulle, että vitsaukseen on jo keksitty rokote. Mutta sen jakelua hidastaa plutokratia ja politikointi! Joku roti! Kiljumiset yleisillä paikoilla ymmärtää. Oman paskan tonkiminen on mahdollista. Mutta väitetty rokotteella keplottelu menee jo niin paljon yli hilseen, että minun tässä on pakko olla se hullu!

The post Hulluus appeared first on Teuvo Matala.

“Rakkaudesta ranskalaiselokuviin”

Ihmiset eri maailmankolkissaan puhuvat erilaisia kieliä. Jotkut niistä ovat jääneet vauvan jokelluksen asteelle. Minulle on koko elämäni koitettu uskotella, että esimerkiksi venäjä ja ranska ovat oikeita ”sopimuksenvaraisia äännesymboleiden järjestelmiä”, kuten suomi. Ja hiukan minua hävettää, että vasta tällä iällä tajuan niiden olevat mukamas-puheita. Venäjä on mielipuolista posmotusta ja ranska sössötyksellä höystettyä korinaa.

Jos epäilee, että näissä kahdessa kielessä olisi sittenkin jotakin järkeä, niin jokainen voi tehdä oma-aloitteisesti pienen käytännön kokeen: kuuntelee jompaakumpaa kieltä vähintään 30 sekuntia. Ei tolkun häivää. Joskus satunnaisista primitiivisistä äänteistä syntyy tietysti oikealta kuulostava sanakin. Tämä tietysti tukee mm. harhaluuloja siitä, että joku ymmärtäisi näitä suoltamisia. Molemmat ovat lisäksi typeryydessään sietämättömiä kuunnella.

Molemmilla kielillä tehdään elokuvia. Hämmästyin törmättyäni mielenkiintoiseen ranskalaiseen leffaan. Suuri kiitos tekstittäjälle, joka oli keksinyt örinöille hyvät repliikit. Raidan nimi oli suomeksi ”Rauhaton” (2022). Ranskalainen nimi voi tietysti olla mitä vaan yskäisystä oksennukseen.

Puoli elokuvaa eteni tosiaankin mielenkiintoisissa merkeissä, koska siinä ei juurikaan puhuttu. Loppu olikin sitten sekavaa sontaa, eikä tekstittäjäkään ollut jaksanut enää keksiä mitään järkevää.Vaan tulipahan katsottua ranskalainen elokuva. En muista kylläkään loppuratkaisua näin puolen tunnin jälkeen. En myöskään lähtisi suoralta kädeltä kehumaan tai suosittelemaan ranskalaisteosta kenellekään. Mutta jos haluaa vuolaista revolverinkahvaansa merkin katsotusta ranskalaiselokuvasta, niin tämä menettelee. Puoli tähteä viidestä. Mielestäni maansa leffahistorian paras teos. Siinä ei ollut yhtään syvällistä

The post Rauhaton appeared first on Teuvo Matala.